Morjesta ja heipparallaa taas. Olen todella pahoillani, etten ole kirjoitellut reiluun kuukauteen, mutta kun ei tahtonut olla mitään erityistä mistä kirjoittaa. Pikaiset kuulumiset tältä erää: Hyvää kuuluu, ihan terve olo, kävin tuossa vähän aikaa sitten juoksemassa rannalla. Ajattelin, että voisi nyt yrittää alkaa pitää sitä fyysistä kuntoa jotenkin yllä, kun karate paikkaa ei ole vieläkään löytynyt. Anteeksi! Älkää olko vihaisia, itsekin olen itseeni turhautunut kun en ole löytänyt sopivaa.

Mutta mutta, olen tässä muuttanut uuteen paikkaan, ehkä noin kuukausi sitten. Sen jälkeen kun aika loppui tuolla hätäsijoitusperheessä. Nyt asustelen paikassa nimeltä Kanazawabunko, joka nyt on noin Yokohamasta etelään päin. Perheessä on äiti, joka on jo vähän vanhempi rouva, ja sitten tämän koira (jonka itse luokittelen rotaksi). Samassa paikassa asustaan myös kyseinen saksalainen vaihtari, jonka kanssa asuin ekassa paikassa. Että ympäri käydään yhteen tullaan. Kuitenkin tämä paikka on hyvin mielenkiintoinen. Tämä hostmom on ammatiltaan taiteilija/opettaja ja pitää yksityistunteja talossaan ihan ala-asteikäisistä varmaan lukioikäsiin saakka. Lisäksi täällä järjestetään useasti kaiken sorttisia tapahtumia esim näyttelyjä ja niiden takia sitten tulee törmäämään useisiin uusiin ihmisiin. Verrattuna kuitenkin perusjapanilaiseen taloon, niin tämä on erittäin tilava ja iso. Tässä on, kun portista astuu sisälle, vasemmalla ja oikealla puolella rakennus ja välissä pieni piha. Rakennukset yhdistää yks silta, johon sitten kolautin pääni kertaalleen. Sattu aivan perhanasti ja oli pää kipeänä siitä kohdasta sen päivän pari. Hostmom on kuitenkin hyvin kiireinen melkein jatkuvasti niin sitä saa sitten aamulla herätä aikaisin, tehdä itse aamiaisen (johon kuuluu se pari paahtoleipää, ehkä banaania ja kuppi pari kahvia) ja lounaan. Järkevämpää tehdä itse niin säästää rahaa siinä. On täytynyt oikeasti alkaa katsomaan rahankulutuksen perään. Karkas vähän käsistä siinä ensimmäisenä ja toisena kuukautena.

Elikkä uudesta paikasta kouluun menee aikaa sen about tunnin verran. Joudun käyttää kolmea eri junaa ja kävellä täältä talosta noin 10-15 min verran asemalle. Välillä hieman turhauttavaa, mutta minkäs teet. "Shoo ga nai" kuten japanilaisetkin sanovat. Mutta koulussa pyyhkii kuten ennenkin. Tunnit on tylsiä ja opiskelen sitten sen ajan kieltä. Jos ei huvita tai muuten väsyttää niin sitten nukutaan. Yks hyvä puoli japanilaisessa koulussa, vaikkei se varmaankaan ole sallittua, mutta eivät opettajat paljoa välitä. On tuossa kuitenkin ollut noita Inter Act Clubin kokoontumisia ja kokouksia. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää senkin toiminta. Tuntuu, että ne haluavat meidät vain patsastelemaan kaikkiin tilaisuuksiin ja näyttää että meidän koululla on vaihtareita. Meidän täytyy taas sitten olla niin iloista ja yhteistyöhaluisia ja pyrkiä edistämään kaikkia kansainvälisiä suhteita yms. OIKEASTI mua ei vois vähempää kiinostaa tuollainen kaiken maailman seuroissa ravaaminen. Otetaan nyt esimerkiksi viime sunnuntai. Ope koululla sanoi, että tää olis tän vuoden tärkein tapahtuma, jossa sitten kokoontuivat satunnaisten koulujen Inter Act Clubit. Meidän sitten odotettiin osallistuvan siihen tai itseasiassa meidän oli PAKKO osallistua siihen. No mentiin sitten taas ja pilattiin yks viikonlopun päivä. Eihän sillä mitään väliä ole vaikka menee pilalle yks hyvin ansaittu lomapäivä. Kyllä kuka tahansa vetäisi herneen nenään siitä. No loppujen lopuksi me vain istuttiin siellä niin kauan että perseestä meni tunto ja kuunneltiin kun jotkut vanhat papat piti jotain puheita. Eihän niistä mitään ymmärtänyt. Olettaisi sentään, että jos on tärkeä tapahtuma johon meidän odotetaan osallistuvan, niin ehkä mekin joudutaan tekemään siellä jotain. Mutta toisin kävi. Rahaahan siinä meni se reilu 1600 jeniä, jonka koulu ehkä maksaa sitten joskus takas hamassa tulevaisuudessa. On sillä vielä viime kerrankin maksut rästissä.

Mutta sitten jotain muuta. Ehkä nyt alkaa mielestäni näkemään opiskelun tuloksia. Olen tuossa viime aikoina pariin otteeseen yllättynyt siitä miten joskus osaa puhua jostain asioista melko hyvin ilman mitään takkuilua, mutta mielestäni se sitten rajoittuu tiettyihin puheenaiheisiin. Ehkä kuukauden parin päästä sujuu vielä paremmin.. toivon ainakin. Tekisi mieli vain itse nähdä se edistys jotenkin..

Muuta pientä: Olen nyt opiskellut ensimmäisen kanji kirjani ja aloittelen jo toista. Ehkä se reilu 250 merkkiä nyt onnistuu jotenkin. Jatkuvasti täytyy kuitenkin opetella lisää, ettei tuntuma katoa. Jos on jotain erityistä mistä haluatte mun kirjoittavan niin antaa kuulua.

Mutta ehkä lopettelen tältä erää. Ei nyt enää saa tekstiä ulos. 3,5 kuukautta mennyt ja kohta on enää puolivuotta jäljellä.

-109. päivä Japanissa