Morjesta ja pitkasta aikaa. Noin muutaman kuukauden vali tassa ollut.. anteeksi siita mutta ei tosiaakaan ole jaksanut kirjoittaa ja sita sitten viela haittasi se etta muutin paikkaan jossa hostperhe ei anna kayttaa internettia.

Talla kertaa istuskelen netti kahvilassa ja aikaa kirjoittaa on se 10min etta yritetaan tassa jotain vasata. Aivan mielenkiintoisia nama paikat ovat.. tassa missa ny oon niin taal on ilmanen drinkbar elikka ilmaset juomat. Paasiassa limonadia ja sen sellasta softdrinkkeja ja ilmaset pehimkset. Lisaksi mangaakin loytyy luettavaksi hyllyittain. melko ihmeellista.

Mutta mulla on enaa tassa 1kk jaljella taal. On viime aikoina aika lailla ajatukset olleet kotiin pain, koska paluuta ei millaan jaksaisi odottaa. tekisi mieli palata jo heti. ei sinallaan etta tama elama taalla olisi aivan kauheata vaan se etta ei taalla enaa mitaan tekemista oikein loydy. Suurin osa vaihtarikavereistakin tuntee samoin... Toisaalta sitten on sellanen fiilis etta kun taalta lahtee niin elama taalla loppuu.. vahan surullinen fiilis mutta onneks yhteydenpito on nykyaan todella helppoa netin valityksella. taytyy vaan jaksaa ajatella positiivisesti.

ihan pikku lisays tahan etta naa japanilaiset nappaimistot on todella vaikeita kayttaa. pisteet ja muut tarkeet napit on jossain piilossa ja space nappi on ehka sen 2,5-3cm pitunen vain...

Ei oikein loydy aihetta mista kirjoittaa ja aikakaan ei oikein riita.

Ostin tuossa yhtena paivana iPod touch 64gigasen 3rd generation. Taal se oli jotain 50-60euroo halvempi ku suomessa. Voin sanoa etta kylla oli hyva ostos ja elokuvat ja musavideot on todella hyvan nakosia siina. Lisaks pelejakin voi ladata tylsien oppituntien varalle mutta pelit kuluttaa akkua melko nopeaan. riippuu tietty pelista..

kohta alkaa myos tuliaispaineet kasvamaan. mita ostaa kenellekin? kaikkea japanilaista sapuskaa varmaan ^^

mutta talta eraa morjes. sori ei aika riita. pyrin tulee kirjoittaa lisaa jokin toinen paiva kun aikaa riittaa. Moro!!!

Hyvää (myöhäistä) joulua ja onnellista uutta vuotta ^^

Reilu kuukauden tauko taas kirjoittamisesta... mutta tällä kertaa pyrin kertoilemaan vähän erilaisempaa asiaa, kuten jonkinsortin yleiskatsaus Japaniin yms... Ekaks kuitenkin pienet kuulumiset: Tällä hetkellä olen joululomalla, ehkä noin puolet jo mennyt. Melko tylsää on, kun mitään tekemistä ei oikein saa keksittyä. Jos jonnekin menee niin sitä vaan päätyy käyttämään rahaa, enkä nyt turhia haluais tuhlata. Jokainen säästetty jeni täällä on vaan hyvä juttu mun mielestä.. on japani sentään sen verran kallis maa. Mutta huomenna on uuden vuoden aatto. Taidan mennä katsomaan ilotulituksia tuossa lähellä olevalle merenrannalle ja sen jälkeen taidetaan mennä temppelille, joka on noin minuutin parin päässä tästä talosta. Toivottavasti se menee paremmin kuin joulu.. Se nyt oli melko laimea, kun sitä ei päässyt viettää perheen kanssa eikä joulupukkikaan tullut  x( Uusivuosi on kuitenkin suuremmassa arvossa täällä kuin joulu, mutta siitä lisää myöhemmin.

Hyviä uutisia kuitenkin. Mä oon löytänyt vihdoin sen paikan missä treenata karatea täällä. Itseasiassa se löyty jo joulukuun alussa, mutta mä oon taas ollut liian laiska kirjoittaakseni siitä tänne. Mutta mutta, tyylisuunta on eri kuin Suomessa harjoittamani. Jos jollekin Kyokushin-karate kuulostaa tutulta korvassa niin hyvä. Wikipediassa löytyy hyvät infot siitä, etenkin englannin kielisellä sivustolla, mutta voisin yrittää vetää pienen yhteenvedon tässä. Elikkä kyseessä on siis FullContact-Karate tyyli, jossa ei sitten paljoa säästellä. Sillä on paljon harrastajia ympäri maailmaa, ja on tunnettu esim. Knock-out taisteluistaan. Suojia ei käytetä otellessa (paitsi treeneissä) ja kiellettyä on vain lyönnit päähän ja osumat jalkoväliin. Oma treenipaikka on Oofuna-nimisessä kaupungissa, melko lähellä koulua ja harkat on 5 kertaa viikossa. Hyvin olen mielestäni sopeutunut paikkaan ja ihmiset siellä ovat todella auttavaisia.. tosin arkena siellä ei ole kovin paljon ihmisiä treenaamassa... yleensä meitä on siellä jotain 2-4 henkilöä. Kommunikointi on vaikeaa välillä, mutta onpahan siinä sitten haastetta molemmille osapuolille. Yleensä kuitenkin ymmärrän asiat mitä he yrittävät selittää.. Harjoitukset kestävät sen 1,5 tuntia (19:30-21:00), mutta välillä sitten sinne paikkaan voi jäädä treenienkin jälkeen. Harkat alkaa pienellä venyttelyllä josta sitten jatketaan perustekniikkaan (löynnit, potkut, torjunnat yms.) siinä menee about se kolmannes treeniajasta, välillä enemmänkin.. yleensä sen jälkeen otetaan harjoitustyynyt (vai miksi niitä sanotaakaan) johon sitten harjoiteellaan jotain löyntejä tai potkuja.. Loppuosa treenistä saattaa olla jotain sparrausta yms.. Kun treenit loppuvat, kiitetään ja luetaan tyylisuunnan "vala" tai "säännöt/periaatteet". Tiedä sitten mikä niillekin on sopiva nimitys. Muuta eroavaa on sitten esim. kun japaniksi "kyllä" on "hai" mutta meidän tulee treenissä sanoa "oss~". Tämä sitten kattaa "kyllä" tai "ymmärretty" sanat... mutta itse ainakin pidän paikasta. Toivottavasti tulee saatua uusia ystäviä ja opittua paljon uutta ^^

Sitten muuhun asiaan. Mietin, että teitä saattaisi enemmän kiinnostaa kuulla eroavaisuuksia Suomen ja Japanin välillä. Yritin tuossa yhtenä päivänä listata niitä, mutta varmasti tulee myöhemminkin huomattua uusia asioita. Alotetaan nyt vaikka puhumalla kielestä. Yleisesti ottaen japania puhuvia on yli sata miljoonaa. Kirjoitustavaltaan se on poikkeava, sillä kieli sisältää kaksi tavumerkistöä "hiragana" ja "katakana"  molempia on jotain 46 ja sen lisäksi on sitten Kanjit, joita löytyy sitten tuhansia ja niitä sitten opiskellaan vielä lukiossakin. Miettikääpä sinällään, kun yleensä suomalainen lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan siinä ekaluokan aikana niin japanissa sitä opetellaan vielä lukiossakin. Lisäksi kun kaikki sanat on muodostettu pääasiassa konsonantti vokaali periaatteella niin synonyymejä ja homonyymejä on paljon. Sen takia ääntämisen täytyy olla melko tarkkaa, koska jos menee hiukka väärin, niin japanilainen ymmärtää sanan kokonaan eritavalla. Välillä revin täällä hiuksia ja mietin että minkä takia tulinkaan valinneekseni tämän maan ja kielen.

Normaalina päivänä herään ja painun aamupalalle. Yleensä kaiken muun ohella tulee syötyä leipää ja sen päällä margariinia. Kuitenkin on myös muita levite vaihtoehtoja kuten, mansikkahilloa tai maapähkinävoita ja muuta makeata. Lisäksi Japanissa on suolaisten leipien määrään suhteutettuna paljon makeaa leipää. On suklaaleipää, sokerileipää, kermavaahtoleipää, hilloleipää yms. Itseasiassa makeaa leipää taitaa olla enemmän kuin suolaista. Onhan se ihan mukavaa vaihtelua, mutta tuskin kovin terveellistä. Matka jatkuu sitten kouluun, joka japanissa saattaa olla hyvinkin pitkä.. Tällä hetkellä mulla kestää sen tunnin verta, mutta ennen meni jopa kaksikin. Autot täällä kulkee väärällä puolella, kuten Briteissäkin ja muu julkinen on sitten hyvin järjesteltyä. Junat ovat aina ajallaan ja saapuvat laiturille melkein sentin tarkuudella. Laiturille on maalattu kohdat johon junavaunun ovi kohta pysähtyy. Jos junat nyt jostain syystä ovat myöhässä niin se on yleensä huonon sään takia tai sitten jokin onnettomuus. Silloin tällöin niitä ihmisiä kuulemma hyppää radan eteen suorittamaan itsemurhaa kun juna tulee. Senkin prosentuaalinen määrä Japanissa on melko korkealla kuulemma. En nyt muista kuinka moni mutta päivittäin itsemurhia täällä tapahtuu. Muuten sitten julkinen on melko kallis Japanissa ja se taitaa olla mun suurin menoerä tällä hetkellä. Eteenkin pienet yksityisrautatiet ovat kalliita. Käytän yhtä sellaista päästäkseni kouluun... Mutta ekasta junasta pois päästyäni seuraa yleensä melkoinen juoksu etappi kun pitää vaihtaa asemaa ja ehtiä toiseen junaan.. Tässä tapauksessa on kuitenkin esteenä kaikkein ärsyttävin tapaus japanissa: ihmismassa. Ihmisiä on niin paljon ja kaikki kulkee niin perhanan hiljaa. Ne täyttää koko kulkureitin ja tunkee eteen. Jos Japaniin joskus tulette niin tämän tulette varmasti huomaamaan. Mutta mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? Voi sieltä yritellä pujotella välistä, mutta harvemmin se hyödyttää. Itse olen joskus niin paljon ärsyyntynyt siitä että tekis mieli heittää vaan ihmiset pois tieltä..

Yleisestä japanilaisesta katukuvasta löytää paljon automaatteja (vending machine). Yleensä niitä löytää kaksi tai kolme samassa rykelmässä ja 100 metrin sisällä pitäis törmätä toiseen mokomaan. Niitä on nimittäin ripoteltu vaikka ties kuinka paljon. Itse olen törmännyt tähän mennessä juotavaa ja tupakkaa myyviin automaatteihin. Kuitenkin tupakkaa ostavan ihmisen täytyy näyttää ajokorttinsa automaatille todistaakseen ikänsä. Ja kyllä, luitte oikein, "näyttää". Jotkin ihmeen magneettijuovat sieltä pitää lukea tai tiesmitä että sekin systeemin toimii. Automaattien lisäksi löytyy myös lähikauppoja. Ehkä kaikkein tunnetuimmat ketjut ovat nimeltään "Seven Eleven", "Family Mart" ja sitten niitä on muitakin.. Noi mä vaan satun muistamaan tällä hetkellä. Seven Elevenissä on se hyvä puoli, että siellä pystyy nostaa Visa Electronilla käteistä. Yleensä myös joka lähikaupassa on jonkin sortin automaatti josta nostaa rahaa. Käteinen on kuitenkin suositumpaa Japanissa kuin kortin vinguttaminen. Se nyt mua ei oikein mielytä, koska joka kerta kun rahaa nostaa, niin siinä menee osa rahoista tililtä kustannuksissa. Sitten joulusta. Joulu japanissa ei ole niin suuri juhla, koska kristinusko täällä ei ole hyvin voimissaan (ainakin luulisin). Enemmänkin uusivuosi on suuremmassa roolissa. Ihmiset menevät temppelille rukoilemaan tai kilisyttelemään temppelin kelloja. Lisäksi Japanissa on uudelle vuodelle suunnattua ruokaakin, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.

Njoo mutta oliskos tämä tällä kertaa siinä... Edelleenkin toiveita voi lähetellä tänne yms. ja kommentoikaa vapaasti. Kohta on vaihtarivuosi puolessa välissä ja voi alkaa jo laskea päiviä kotiin paluuseen. Osa kavereista lähti jo joulun alla takaisin koteihinsa, kun heidän vaihtari vuosi oli ohitse. Mutta mutta, hyvät uudet vuodet sinne ja olkaa varovaisia rakettejen kanssa. Morjes!

Morjesta ja heipparallaa taas. Olen todella pahoillani, etten ole kirjoitellut reiluun kuukauteen, mutta kun ei tahtonut olla mitään erityistä mistä kirjoittaa. Pikaiset kuulumiset tältä erää: Hyvää kuuluu, ihan terve olo, kävin tuossa vähän aikaa sitten juoksemassa rannalla. Ajattelin, että voisi nyt yrittää alkaa pitää sitä fyysistä kuntoa jotenkin yllä, kun karate paikkaa ei ole vieläkään löytynyt. Anteeksi! Älkää olko vihaisia, itsekin olen itseeni turhautunut kun en ole löytänyt sopivaa.

Mutta mutta, olen tässä muuttanut uuteen paikkaan, ehkä noin kuukausi sitten. Sen jälkeen kun aika loppui tuolla hätäsijoitusperheessä. Nyt asustelen paikassa nimeltä Kanazawabunko, joka nyt on noin Yokohamasta etelään päin. Perheessä on äiti, joka on jo vähän vanhempi rouva, ja sitten tämän koira (jonka itse luokittelen rotaksi). Samassa paikassa asustaan myös kyseinen saksalainen vaihtari, jonka kanssa asuin ekassa paikassa. Että ympäri käydään yhteen tullaan. Kuitenkin tämä paikka on hyvin mielenkiintoinen. Tämä hostmom on ammatiltaan taiteilija/opettaja ja pitää yksityistunteja talossaan ihan ala-asteikäisistä varmaan lukioikäsiin saakka. Lisäksi täällä järjestetään useasti kaiken sorttisia tapahtumia esim näyttelyjä ja niiden takia sitten tulee törmäämään useisiin uusiin ihmisiin. Verrattuna kuitenkin perusjapanilaiseen taloon, niin tämä on erittäin tilava ja iso. Tässä on, kun portista astuu sisälle, vasemmalla ja oikealla puolella rakennus ja välissä pieni piha. Rakennukset yhdistää yks silta, johon sitten kolautin pääni kertaalleen. Sattu aivan perhanasti ja oli pää kipeänä siitä kohdasta sen päivän pari. Hostmom on kuitenkin hyvin kiireinen melkein jatkuvasti niin sitä saa sitten aamulla herätä aikaisin, tehdä itse aamiaisen (johon kuuluu se pari paahtoleipää, ehkä banaania ja kuppi pari kahvia) ja lounaan. Järkevämpää tehdä itse niin säästää rahaa siinä. On täytynyt oikeasti alkaa katsomaan rahankulutuksen perään. Karkas vähän käsistä siinä ensimmäisenä ja toisena kuukautena.

Elikkä uudesta paikasta kouluun menee aikaa sen about tunnin verran. Joudun käyttää kolmea eri junaa ja kävellä täältä talosta noin 10-15 min verran asemalle. Välillä hieman turhauttavaa, mutta minkäs teet. "Shoo ga nai" kuten japanilaisetkin sanovat. Mutta koulussa pyyhkii kuten ennenkin. Tunnit on tylsiä ja opiskelen sitten sen ajan kieltä. Jos ei huvita tai muuten väsyttää niin sitten nukutaan. Yks hyvä puoli japanilaisessa koulussa, vaikkei se varmaankaan ole sallittua, mutta eivät opettajat paljoa välitä. On tuossa kuitenkin ollut noita Inter Act Clubin kokoontumisia ja kokouksia. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää senkin toiminta. Tuntuu, että ne haluavat meidät vain patsastelemaan kaikkiin tilaisuuksiin ja näyttää että meidän koululla on vaihtareita. Meidän täytyy taas sitten olla niin iloista ja yhteistyöhaluisia ja pyrkiä edistämään kaikkia kansainvälisiä suhteita yms. OIKEASTI mua ei vois vähempää kiinostaa tuollainen kaiken maailman seuroissa ravaaminen. Otetaan nyt esimerkiksi viime sunnuntai. Ope koululla sanoi, että tää olis tän vuoden tärkein tapahtuma, jossa sitten kokoontuivat satunnaisten koulujen Inter Act Clubit. Meidän sitten odotettiin osallistuvan siihen tai itseasiassa meidän oli PAKKO osallistua siihen. No mentiin sitten taas ja pilattiin yks viikonlopun päivä. Eihän sillä mitään väliä ole vaikka menee pilalle yks hyvin ansaittu lomapäivä. Kyllä kuka tahansa vetäisi herneen nenään siitä. No loppujen lopuksi me vain istuttiin siellä niin kauan että perseestä meni tunto ja kuunneltiin kun jotkut vanhat papat piti jotain puheita. Eihän niistä mitään ymmärtänyt. Olettaisi sentään, että jos on tärkeä tapahtuma johon meidän odotetaan osallistuvan, niin ehkä mekin joudutaan tekemään siellä jotain. Mutta toisin kävi. Rahaahan siinä meni se reilu 1600 jeniä, jonka koulu ehkä maksaa sitten joskus takas hamassa tulevaisuudessa. On sillä vielä viime kerrankin maksut rästissä.

Mutta sitten jotain muuta. Ehkä nyt alkaa mielestäni näkemään opiskelun tuloksia. Olen tuossa viime aikoina pariin otteeseen yllättynyt siitä miten joskus osaa puhua jostain asioista melko hyvin ilman mitään takkuilua, mutta mielestäni se sitten rajoittuu tiettyihin puheenaiheisiin. Ehkä kuukauden parin päästä sujuu vielä paremmin.. toivon ainakin. Tekisi mieli vain itse nähdä se edistys jotenkin..

Muuta pientä: Olen nyt opiskellut ensimmäisen kanji kirjani ja aloittelen jo toista. Ehkä se reilu 250 merkkiä nyt onnistuu jotenkin. Jatkuvasti täytyy kuitenkin opetella lisää, ettei tuntuma katoa. Jos on jotain erityistä mistä haluatte mun kirjoittavan niin antaa kuulua.

Mutta ehkä lopettelen tältä erää. Ei nyt enää saa tekstiä ulos. 3,5 kuukautta mennyt ja kohta on enää puolivuotta jäljellä.

-109. päivä Japanissa

…moi

 

66. päivä japanissa. Lähdöstä on kulunut hieman yli pari kuukautta. Tuntuu, että nyt alkaa se ensiviehätys karista pois ja arki maistuu kutakuinkin samalle kuin ennen. On tässä kuitenkin ollut paljon hässäkkää suuntaan jos toiseenkin; iloista ja surullista. Ehkä se saa väsymään.

 

Viime kirjoitukseen saakka olin asunut jatkuvasti samassa perheessä, mutta nyt on jo kolmas menossa. Muutin 26. syyskuuta Hashimotosta Tsurumaan, joka sijaitsi ainakin puolet lähempänä koulua. En kuitenkaan siellä ehtinyt viikkoa pidempään olla, koska ajauduin pieniin ristiriitaisuuksiin hostmotherin kanssa. Kaikki varmasti miettivät nyt, että ”miksi?”. Tähän mennessä olen tilanteen selittänyt niin monta kertaa, että toivottavasti tämä on nyt viimeinen.  Oltiin matkalla tähän uuteen isäntäperheeseen tuon vastaanottaneen vaihtojärjestö YESIn henkilön kanssa, kun tämä hostmom tuli meitä sitten vastaan. Tämä sitten tarjoutui auttamaan mua mun kantamusten kanssa, mutta sanoin, että ei tarvitse. Tämä kuitenkin otti ne sitten minulta ja kantoi taloon. Meillä oli sitten pieni 10 minuutin juttutuokio kolmistaan ja siinä sitten sanottiin, että perheessä ei sen ihmeempiä sääntöjä ole (kuin yleiset veden, sähkön ja kaasun säästäväisyyssäännöt). YESIn henkilön lähdettyä aloin sitten purkamaan vaatteita vaatekomeroon, mutta siinä vaiheessa sitten ehti hostmom väliin. Tämä otti mun kalsarit pois laatikosta, kääri ne rullalle ja asetteli takaisin samaan laatikkoon. Siinä vaiheessa alkoi tuntua oudolta. Ilmeni myös, että tämä täti rakasti yli kaiken puhtautta ja se myös näkyi. Talo oli kyllä niin nurkasta nurkkaan puunattu ja tätikin piti rättiä jalkansa alla liikkuessaan talossa. Noh se puhtaus sitten piti myös näkyä minussakin. Täti halusi ehdoin tahdoin pestä esim. mun valkoiset kauluspaidat yhden tai kahden päivän käytön jälkeen. Lisäksi tämä käski mun painua suihkuun heti kun koulusta tulin. Kuulemma ”rentoutumisen takia”. Suihkun käytön jälkeen piti roiskuneet pisarat kuurata pois eikä minnekään saanut jäädä yhtikäs mitään. Lisäksi sängylle ei saanut laittaa mitään muuta kuin oma perse ja pöydälle jätetyt kirjat löytyivät seuraavana päivänä kirjahyllystä. Mä sitten koin, että tämä täti tulee liikaa mun henkilökohtaiselle alueelle ja se tuntui erittäin epämukavalta. En tarkoita, että tykkäisin olla likainen ja haista vaan tiedän kyllä itsekin vallanmainiosti milloin on tarvetta suihkulle. Lisäksi mun tavarat ovat mun tavaroita, oli sitten kirjoja tai vaatteita. Kun mä itse saan päättää mihin mä laitan ne ja löydän ne vielä sieltä samasta paikasta, niin se jo sinällään luo sellaisen kotoisen fiiliksen. Jotenkin siis ei tuntunut synkkaavan sen perheen kanssa, joten yritin siis lähteä kouluun mahdollisimman aikaisin ja palata myöhään. Ilmeisesti se täti huomasi sen ja sanoi mulle yhtenä päivänä, että jos on jotain vaikeuksia tai ongelmia niin voit soittaa YESI:lle. No niin mä sitten tein. Seuraavana päivänä täti kysyi multa, että miksi mä ajattelen tätä tätiä ankarana. Noh, kerroin sille sitten esimerkin tästä suihkujutusta ja se oli mun näkemystä täysin vastaan. Sanoi vielä jotain sellaista, että jos on ongelmia niin voit yhtä hyvin vaihtaa perhettä. Sanoin, että sopii ja seuraavana päivänä oli sitten muutto käsillä. Pakkasin siinä yöllä sitten laukkuja valmiiksi. Mulla oli yksi iso laukku, koululaukku ja kolme muovipussia täynnä tavaraa. Siinä vaiheessa, kun olin sitten saanut aamulla tavarat roudattua ulos talosta ja itse astuin ulos, täti sulki oven mitään sanomatta ja lukitsi vielä perään. Siinä vaiheessa funtsin, että olipas kylmät tunnelmat. Lähdin sitten maleksimaan siitä kohti juna-asemaa, kun mut juoksee kiinni yksi toinen vaihtari, joka siinä perheessä samaan aikaan oli. Tämä antaa mulle takaisin sen jäähyväislahjan, jonka olin jättänyt sinne pöydälle, ja sanoo ettei se täti halunnut sitä. Että lähdin siinä sitten matelemaan kohti asemaa, kädet täynnä tavaraa, mieli maassa ja kaiken lisäksi sinä aamuna vielä satoi, enkä mä pystynyt käyttämään sateenvarjoa, kun molemmat kädet olivat varattuina. Nykyinen perhe on sitten Zushi:ssa, mutta tämä on tällainen hätäsijoitus ja vaihdan taas 19. lokakuuta. Tästä perheestä nyt mitä sanoisi… Ihan mukava, äiti, isä, mummo ja tytär opiskelee Britanniassa. Lisäksi pari koiraa, jotka tosin käyvät hermoille. Pomppivat ja räksyttävät samaa aikaa, ainakin se toinen, ja ruokaillessa nämä tulevat siihen kärttämään sapuskaa ja jos ei heru, niin sitten alkaa hirveä vinkuminen ja vonkuminen ja räksytys. Tänään olisi todella tehnyt mieli napata sitä toista niskasta ja heittää pihalle. Perkele opettelisivat japanilaiset kasvattamaan elukkansa kunnolla. Lisäksi ei niitä voi sanoa koiriksi, kun ne ovat samaa koko luokkaa kuin kissat.

 

Mutta vaihdetaan aihetta vähän. Oli tuossa yhtenä viikonloppuna koulussa tällainen ”bunkasai”, joka siis käytännössä tarkoittaa koulun opiskelijoiden järjestämää juhlaa tai markkinaa, johon sitten ihmisiä koulun ulkopuolelta tulee. Ohjelmaa on sitten laidasta laitaan. Opiskelijat pitävät yllä kojuja, pelejä tai järjestävät joitakin näytöksiä. Mun luokka järjesti tällaisia pieniä japanilaistyylisiä pelejä esim. superpallojen ongintaa tällaisella japanilaisella paperisysteemeillä, jotka kuitenkin hajoavat sitten vähän ajan päästä ollessaan liikaa kosketuksissa veden kanssa. Kuitenkin itse kuulun tällaiseen koulun ”Inter act clubiin” (johon kaikki vaihtarit kuuluvat) niin jouduttiin sitten tekemään PowerPoint-esitys ja juliste omasta maastamme. Tämä sitten esitettiin tilaisuuteen osallistuneille henkilöille. Kaiken kaikkiaan bunkasai jäi vähän tylsähköksi, koska meidän piti olla koulussa, mutta tekemistä ei juuri ollut. Että yritä nyt tappaa aikaa koulussa, jes!

 

On mulla myös takana muutamat koripallon harjoitukset. Ekalla kerralla lähdin vähän liian innokaasti mukaan rapakunnolla ja pian verensokeri tipahti niin alas, että piti vetäytyä sivuun huilimaan. Oikeasti nämä japanilaiset treenaavat kuin hullut. Jotain noin kolme tuntia koulun jälkeen paitsi tiistaisin. Mulle vastikään valkeni, että tämä on vähän niin kuin harrastus näille ihmisille, nämä koulun jälkeen olevat klubit. Itse toivoin löytäväni jotain paikkaa, jossa voisin vähän chillailla koulun jälkeen, kasvattaa hitaasti pohjakuntoa, pitää hauskaa ja saada uusia kavereita, mutta kuitenkin tuntuu, että tästä on leikki kaukana. Olen jo ehtinyt harkita eroamistakin, sillä koripallo ei nyt ole se laji, jota haluaisin treenata kuin maailman huipulle pyrkivä. Lisäksi, jos jostain löydän paikan treenata karatea, ei todellakaan aika riittäisi molempiin.

 

Sitten kaikkea pientä satunnaista vaikka. Ehdin sairastua tuossa flunssaan jo, mutta se meni noin viikossa ohi. Posinovaa meni melkein koko paketti, että äiti lähetä lisää, jos satun uudestaan sairastumaan. Käytiin myös vaihtareiden kanssa yhdellä ala-asteella kertomassa meidän maista ja lounastettiin oppilaiden kanssa. Sellaisia kuutosluokkalaisia. Tänään kävin parturissa, joten nyt on tukka lyhyenä vihdoin. Taisi mennä ehkä hieman tarkoitettua lyhyemmäksi, mutta nopeastihan se kasvaa takaisin. Eikä nyt kovinkaan kallis ollut: 2500 jeniä, joka on noin 18,8€. Lähetin tuossa yhtenä päivänä pikkusisaruksille kirjeen Suomeen ja se tuntui helpottavan koti-ikävään. Toivottavasti hekin lähettävät minulle myöhemmin, kun annan osoitteen. Karkkiakin saa lähettää!!! Ehkä kaikkein pahin, mitä en millään osannut odottaa… rakas koirani kuoli tuossa vähän aikaa sitten… Sen takia mulla on ollut mieli maassa nyt tämän viikonlopun ajan… vielä kesällä se oli hyvin voimissaan… mä odotin niin, että mä näkisin sen vielä kun palaan Suomeen…

 

Mutta ei auta muuta kuin jatkaa eteenpäin. Nyt eilen sunnuntaina käytiin nykyisen perheen äidin kanssa retkellä yhden tulivuoren luona. Ilmassa oli sen verran rikkikaasuja, että paikka löyhkäsi mädälle kananmunalle. Ihan mukava reissu.

 

Mutta 2 kuukautta takana, 8 edessä. Mitäköhän huominen tuo tullessaan?

Tere taas täältä nousevan auringon valtakunnasta :D

 

47. päivä täällä ja hyvin pyyhkii. Paljon ihmeellistä on tapahtunut sitten viime kerran, joten ajattelin nyt antaa tällaisen pikaraportin sinne jääkarhujen maahan :D

 

Aloitetaan nyt vaikka koulusta ensin. Joo, olin tuossa etsiskellyt vähän aikaa klubia (Japaniksi ”bukatsu”) johon liittyä, eli siis tällaista koulun jälkeen järjestettävää aktiviteettia, johon varmaan suurin osa koulun oppilaista osallistuu… Itse nämä klubit on sitten jaettu pääasiassa kulttuurillisiin ja urheilullisiin klubeihin, joista itse sitten päädyin etsimään urheiluklubia… Aluksi mietin, että uintiklubiin olisi kiva päästä, mutta tämä on vaan kesällä :/ sitten oli tähtäimessä lentopallo, mutta vain tytöille *kasvattaa pitkän tukan ja lähtee plastiikkakirurgille ->*, sitten katselin ensin baseballin harjoituksia ja sitten koripallojengin ja päädyin koripalloon (joo tiedän, mun pituus on siinä etuna)  Itse oppilaat harjoittelee kuin hullun lailla, joten taidan vähän aikaa pitää matalaa profiilia harjoituksissa, kunhan ne nyt edes alkavat, 28. päivä. Kävin tuossa yhtenä päivänä ostamassa itselleni tossuja harjoituksiin, mikä oli sinällään aika mielenkiintoinen reissu. Tässä mun kotialueen lähellä on yks toinen kaupunki (ylläri ylläri), jossa on sitten jatkuvasti ”outlet” eli jonkin sortin ale. Siellä on sitten muotivaatteita sun muita helyjä ties kuinka monelta valmistajalta esim. Lacostelta Adidakseen saakka. No lähdin ekaksi etsimään ulkotossuja, sillä korisjengi juoksee joka torstaina koulun edessä olevalla <3hiekkarannalla <3 Pienen etsinnän jälkeen sitten löytyi yksi pari tossuja, jotka vielä ihmeen kaupalla sopi mulle O_O eikä hintakaan hirveen paha ollut. Aluksi hinta oli 5700 jeniä, mutta sain siitä 10% alennuksen + vielä verot päälle niin hinta oli sellanen 5 386 jenia elikka noin 40€. Vein eilen tossut sisäänajo kierrokselle ja hyvin toimivat. Tuli juostua sellaiset 40 minuuttia mun rapakunnolla, niin olokin oli sitten sen mukainen. Mutta onneksi täällä toi ilma on paljon kosteampi kuin Suomessa, niin kurkku ei kärsi niin pahasti, kuin juoksisi Suomen kuivassa ja viileässä ilmassa. Jes, edes yksi piste japanin lämpimälle ja kostealle ilmalle. Mutta takaisin tossuihin: Ulkotossut siis olivat Adidaksen ja lähdin sitten etsimään koristossuja samasta liikkestä. Yhdet siellä taisi olla, mutta olivat niin karsean näköiset, ettei tehnyt mieli niitä ostaa. No sen jälkeen lampsin sitten Niken myymälään ja kuin lahjana taivaasta sieltä löytyi juuri oikeanlaiset tossut: hyvän näköiset ja vielä sopivaa kokoa. Nappasin ne sitten hyllystä, mutta siinä vaiheessa alkoi sitten mun pilkunviilaaja perfektionisti omatunto vinkua korvassa. Entuudestaan mulla oli jo Adidaksen shortsit, mutta nyt mulla olisi myös Adidaksen ulkotossut ja Niken sisätossut… Että nyt olisi jokin pielessä. Saattaisi näyttää vähän oudolta jousta salissa Adidaksen shortseilla ja Niken tossuilla, että se vika piti sitten jotenkin korjata. Lopulta päätin sitten ottaa Niken shortsit siitä mukaan, niin että ulkona on muodissa sitten Adidas ja sisällä Nike. Mutta joo se siitä sitten :P Koristossut olivat sitten 6100 jeniä (n. 45€), mikä sinällään oli hyvin onnekasta, sillä mulle sanottiin koulussa, että ne maksavat yleensä jotain 10 000 (n. 74€) jeniä vähintään… Sitten shortsien kanssa Niken reissusta tuli hintaa jotain 8400 jeniä, kun verot sisällytetään hintaan. Se on kyllä melko ihmeellistä: välillä täällä verot on sisällytetty hintaan ja välillä ei ja joskus hintalapusta näkee molemmat hinnat. Mutta joo, tossut on nyt olemassa vihdoin. Olin tuossa muutamana päivänä etsinyt niitä eri kaupungeista eikä ollut löytynyt sopivia. Johtunee varmaan mun jalan koosta, mistä muustakaan? Että kun sisätossut on sitten kokoa 29,5 cm ja koristossut 30 cm, niin mulla taitaa olla sitten pitäjän suurimmat tossut :/ Mun isäntäperheenkin henkilöt tuumaavat joka kerta kun näkevät mun tossut, että ”valtava!”. Vielä pientä huumoria täytyy repiä :D Eilen katsottiin tv:stä yhtä ohjelmaa, joka kertoi jostain Guinnesin World Recordseista. Tässä ohjelmassa esiteltiin sitten yhtä tyttöä (taisi olla intialainen), joka siis käy lukiota, mutta pituutta hänellä on vaan jotain 62 cm :D Heitin siitä sitten jalkateräni toisen eteen jatkeeksi ja tuumasin hostäidille, että näin pitkä XD.

 

No niin ja sitten toiseen asiaan. Tuossa yhtenä päivänä, kun olin tulossa junalla kotiin päin, tuumasin, että voisinpa alkaa lukea yhtä sarjakuvaa siinä. Nappasin sitten kirjan ja sanakirjan siihen ja aloin kääntämään puhekuplia hitaasti päässäni. En kuitenkaan kauan ehtinyt siinä lukea, kun kaveri vieressä keskeytti mut ja kysyi englanniksi, että ymmärränkö mä mitä siinä lukee. Vastasin sitten että ööh en oikein ymmärrä ja siitä sitten alkoi keskustelu. Tää kaveri itse oli taiwanilainen yliopisto-opiskelija ja oli tullut johonkin ihme konferenssiin tänne Japaniin. Siinä sitten keskusteltiin kaikenlaista esim. koulutuksesta yms. kunnes jouduin sitten vaihtaa junaa.

 

On tässä kaikkea muutakin pientä kivaa ehtinyt tapahtua esim. sain tuon pikkukoiran suuttumaan yhtenä päivänä, kun härnäsin sitä vähän liikaa. Haukahti mulle melko ärsyyntyneenä ja ryntäs mua päin, mutta vaihtoi sitten suuntaa loppuhetkellä. Musiikkia on tullut ostettua täällä jonkin verran. Ne ovatkin melko kalliita, jos esim. ostaa uutena ja vielä japanilaisen artistin levyjä. Kuitenkin täällä on muutama myymäläketju, joka myy ja ostaa käytettyä tavaraa esim. kirjoja, pelejä, DVD:tä, CD:tä., että sieltä on sitten tullut pariin otteeseen ostettua tavaraa. Yhtenä päivänä, kun olin hissillä menossa yhteen sellaiseen myymälään. Hissiin astui nuorehko nainen ja tämän vauva, aika pieni vielä ehkä 3-6 kuukautta. Oltiin sitten matkalla hissillä ylöspäin ja vauva tarttui mun paidan hihaan ja piti kovaa kiinni. Äiti oli hirveän pahoillaan siitä, mutta mitäs tuosta. Pieni piristys päivään, lisäksi se tapaus taisi herättää hieman hilpeyttä myös muissakin hissillä matkustaneilla. Vauvallakin oli melko veijarimainen virne kasvoilla :D

 

Ja sitten viimeiseen asiaan. Nyt kun tämä viikko on vähän täynnä lomaa, päätettiin tuossa lähteä retkelle maanantaiaamuna 21.9. Herättiin siinä viiden jälkeen aamulla kun tämän hostäidin kaveri tuli noutaa mua, tota saksalaista vaihtaria ja hostäitiä. Suunnaksi otettiin sitten Fuji-vuori  :D jipii. Autolla mentiin niin pitkälle kuin päästiin, ei sentään kiivetty vuorelle vaikka olisinkin halunnut kovasti L Tie vuorelle oli melko kiemurteleva. Vähemmästäkin olisi tullut paha olo, kun kuski vielä tykkäsi kaahailla hieman. Siinä matkalla ylöspäin mentiin pilvienkin ohi ja yhdessä kohdassa huomasin sitten kyltin, jossa lukin jotain, että ollaan vajaassa 2000 metrissä. ”No niin kivat. Ollaan sitten korkeammalla kuin Halti-tunturi”. Mutta täytyy sanoa, että se paikka oli aivan taivaallinen. Ilma oli todella puhdasta ja maisemat erittäin nättejä. Huvittavinta oli ehkä se, että japanilaiset siellä kävelivät pitkähihaisissa, kun minä taas t-paidassa. Hostäiti kyseli jatkuvasti, että eikö minulla ole kylmä? Siellä sitten oltiin jonkin aikaa. Sinne oli rakennettu turistikauppoja yms. rihkamaa. Huvittavin tuote mihin törmäsin oli ”purkitettua Fuji-vuoren ilmaa” :D että sieltä purkki mukaan ja kotiin imppaamaan. Napsin reissulta joitakin kuvia, että yritän niitä laitella sitten Facebookkiin. Vuoren jälkeen käytiin syömässä ja sitten mentiin kuumaan lähteeseen rentoutumaan. En tiedä oliko nyt aivan 100% oikea kuumalähde, mutta vesi oli ainakin sellaisesta peräsin. Siellä sitten rentouduttiin jonkin aikaa. Altaita oli jotain 4-5. Yksi viileä ja loput lämpimiä. Kuumin saattoi olla ehkä jotain 40-50 astetta. Vaikea mennä arvioimaan, mutta kuumaa se vesi oli. Sitten siellä oli <3sauna<3. Ai kuin ihanaa <3<3<3. Mutta toisaalta siellä ei saanut heittää vettä (hitto) ja lämpömittari poukkoili jossain 90-100 asteen välillä, joten se taisi valehdella kyllä aika reilusti. Kylvyn jälkeen olo oli mitä mainioin. Todella rentoutunut ja sellainen hyvän olon tunne jatkui pitkään. Kannattaa kokeilla jos koskaan tulee mahdollisuus nenän eteen.

 

Mutta sellaista tällä kertaa. Kirjoitellaan taas kun jotain tapahtuu :D