No niin tervehdys kaikille. Sori, että kesti näin kauan kirjoittaa tänne, mutta (teko)syitä riittää paljon. Olette varmasti odotelleet kieli pitkällä kuulumisiani, tai ainakin toivon niin. Näiden kahden ja puolen viikon ajalta riittää kerrottavaa aivan hirveesti, joten en tiedä mistä oikein aloittaa... Mutta käydään nyt vaikka aika järjestyksessä (toivottavasti muistan kaiken)

Matka alkoi siitä, kun lähdettiin perjantai aamuna Helsinki-Vantaalta. Lento meni Pariisin kautta Naritan lentokentälle Japaniin. Lennon aikana sain sen pari kolme tuntia nukuttua ja kun Japaniin saavuttiin, olikin kello hupskeikkaa kuusi aamulla paikallista aikaa... Se siis tiesi pitkää päivää... Ensimmäinen shokki iski heti kun astuin lentokoneesta ulos. En tiedä kuinka moni Suomessa on kiinnittänyt ihmeellisempää huomiota ilmastoon. Kuitenkin Suomessa ilma on melko kuivaa ja viileätä. Kun astuin ulos koneesta tuli vastaan sellainen lämmin kostea paineaalto ilmaa. Ja kun sanon lämmin kostea niin se vastaa enimmäkseen huonosti lämmitettyä puusaunaa. Lentokentällä sitten odotettiin muista Euroopan maista saapuvia vaihtareita. Yhteensä meitä on 20: 3 suomesta ja ruotsista, 2 norjasta ja ranskasta, 1 tanskasta ja 9 saksasta. Kun he olivat saapuneet, mentiin vastaanottavan järjestön YESI:n paikkaan. Täytyy vielä sanoa, että ilma oli lentokentän ulkopuolella paljon kuumempaa ja kosteampaa kuin sen sisällä, että ensijärkytys koettu. Sinne YESI:n paikkaan ilmestyi sitten kolme meitä aikasemmin tulleita vaihtaria toisin sanoen meidän "senpait". He sitten näyttivät meille meidän koulun, jota kävisimme kolmen viikon ajan täälllä Tokiossa. Meillä kun on tämä kolmen viikon orientoiva jakso tässä ennen oikean koulun alkua. Kyllä sitä sitten tuli käveltyä aika lailla ekana päivänä ja kun vielä oikein tummat vaatteet oli, niin kyllä oli KUUMA! Kun sitten päästiin takas YESI:n paikkaan tapasimme tulevat isäntäperheemme. Sieltä lähdimme sitten isäntäperheestä vastaan tulleen henkilön kanssa matkaan näiden kotia kohti. Omassa perheessäni on "isä" ja "äiti" ja näiden koira ja sitten mun lisäkseni yksi toinen saksalainen vaihtari. Koira on kyllä söpö. Tällainen pieni about chiwauwan (vai miten kirjoitetaan) kokoinen valkoinen narttu, joka ilmeisesti tykkää musta aika paljon. Sillä riittää kyllä aina energiaa tervehtiä kotiin tulevia ja tänäänkin se sai jonkin kohtauksen ja alkoi juosta ympäri huushollia.

No niin ja sitten seuraavaan päivään, yritän kirjoittaa lyhyesti. Tutustuin muutamaan uuteen henkilöön jotka kuuluvat tämän perheen lähipiiriin: perheen isän veli, talossa silloin tällöin käyvän tyttöön, joka sitten pitää huolta taloudesta tai jotain sellaista (perheen äiti ja tämä isän veli yrittävät aina silloin tällöin parittaa minua ja saksalaista vaihtaria hänen kanssaan vitsinä tai sitten ihan tosissaan, ottakaa heistäkin sitten selvää...) ja sitten yksi thaimaalainen vaihtari joka oli täällä ennen meitä. Yhdessä sitten mentiin paikalliseen juhlaan/festivaaliin joita kutsutaan yleisesti nimellä "matsuri", jota voisi verrata suomessa oleviin markkinoihin; paljon ihmisiä ja paljon ihmisiä myymässä kaikkea...

Ensimmäinen koulupäivä (jes! \o/ ). Täytyy kyllä sanoa, että täällä koulumatka on perseestä. Yhden suuntainen matka kestää sen 1,5-2h johon sisältyy ensin bussilla ajoa 10-15min, sitten junaan 50-60min, vaihto toiseen junaan about 10 min ja kävely koululle 10-20min että kyllä se aamu siinä alkaa... odottaessa... Ensimmäinen kouluviikko oli pääasiassa totuttelua ja haparointia: koulumatkan tutuksi saamiseen meni se pari päivää ja sitten käytiin parilla luokkaretkellä. Ensimmäiseen luokkaretkeen kuului tutustuttaminen Japanin yleisimpiin vaaroihin: tulipalot ja maanjäristykset ja miten näiden sattuessa tulisi toimia. Tätä ennen oli jo sattunut pari maanjäristystä ja täytyy sanoa, että aika pelottavilta ovat ensi kokemukset tuntuneet. Ensimmäinen iski kesken iltapäivän. Aluksi en edes huomannut sitä, sitten huomasin että nyt ei ole kaikki kohdallaan paikat tärisevät ja sitten vasta välähti, että tämähän on maanjäristys (<- hidas sytytys). Se oli melko pitkä mutta ei kovin voimakas. Toinen iski aamuyöstä kun olin vielä nukkumassa. Sikeästi kun nukun niin heräsin vain tajutakseni sen loppuneen. Host äiti kertoi sitten, että se oli melko voimakas järistys. Jes hyvä minä... seinät olisivat voineet kaatua päälle ja mä vaan nukun...

Jos kuitenkin jatkan tarinaa myöhemmin... Nyt on jo melko myöhä täällä 21:30 kun suomessa 15:30 ja olen jo kohta menossa nukkumaan. Suihkussakin täytyy käydä. Että pyrin kirjoittamaan mahdollisimman useasti, mutta täällä kun on niin paljon tehtävää ja nähtävää niin en tiedä sitten miten usein kerkeän. Koulun koneita en kehtaa käyttää koska niissä ei ole ääkkösiä ja ovat muutenkin vaikeita käyttää kaikkine harakanvarpaineen. Mutta sayoonara täältä tällä erää. Odottakaa toista kirjettä Japanista ;)